Sirpan tarina

”Urheilun kautta minulle on suotu paljon”

Liikunnallinen elämäntapa alkoi jo lapsuuden pihaleikeistä. Maalla ei erityisiä harrastuksia ollut, mutta kavereiden kanssa pihalla touhuttiin ja pelattiin ihan joka päivä, aina ja joka kohdassa. On sellainen muisto, että koko ajan oltiin liikkumassa. Koululiikunta oli mukavaa. Suosikkilajeja olivat pallopelit, juoksu ja hiihto.

17-vuotiaana löytyi ohjatut jumpat ja toinen tärkeä oli juoksu. Ne veivät heti mennessään. Seurasaaren tanssikurssin jälkeen olin jonkin aikaa mukana sellaisessa seurassa, jossa tanssittiin, mutta se jäi sitten muiden harrastusten jalkoihin. Niihin aikoihin tuli aerobic Suomeen. Sitä tuli harrastettua jopa useita kertoja päivässä. Se meni varmaan jossain vaiheessa ylikin. Elimistö oli liian kovilla. Muistisairaus on tuonut mukanaan rauhoittumista ja on sillä tavalla hyvä asia.

Aikuisella iällä edellisten rinnalle tuli uinti, laitesukellus ja laskettelu. Urheiluharrastus on tämän jälkeen vähän muuttunut. Ohjattu ryhmäliikunta ja erilaiset jumpat ovat edelleen tärkeitä harrastuksia etenkin talviaikaan. Niihin jumppiin en tunnu kyllästyvän koskaan. Kesällä tulee enemmän liikuttua ulkona. Kun asuu lähellä meren rantaa, on mukava kävellä sinne rantaan ja pysähtyä vaikka välillä katselemaan merta ja lokkien lentoa.

Säännöllisiä urheiluharrastuksia ovat tällä hetkellä jumpan lisäksi kävely, luistelu, hiihto, pyöräily, Asahi ja lavatanssit. Viime vuosina aikaisempaa tärkeämmäksi on tullut turvallisuus urheillessa. Että opettelee tekniikan hyvin, noudattaa varovaisuutta ja esimerkiksi pyöräillessä on aina kypärä päässä. Pyöräily on myös tapa liikkua paikasta toiseen. Pyrin menemään joka paikkaan pyörällä sillä tavalla rauhassa eikä revitellen. Uimisesta täytyy vielä sanoa se, että opin uimaan vasta 47-vuotiaana sillä tavalla, etten pelkää vettä. Oikean tekniikan. Tämä tuli sen laitesukelluksen myötä. Se oli mullistava hetki. Useasta lajista huolimatta, liikunnan määrä on kuitenkin nykyään kohtuullista.

Urheilu merkitsee tällä hetkellä terveyttä ja pitää hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta on hyväksi myös mielelle. Vaikka liikunta on kiinnostanut aina, kilpailuhenkeä ei riitä kisaamaan missään lajissa. Mitään palkintoa ei ole mistään, enkä niitä kaipaa. Tekemisen ilo riittävä motiivi liikkumiseen. Nykyään kiire on vähentynyt ja sitä osaa paremmin rauhoittua paikalleen. Itsestä huolen pitäminenkin on osa urheilua ja tuo tasapainoa. Venyttelystä on tullut osa päivittäistä rutiinia. Ei sillä tavalla, että tulee hiki vaan sillä tavalla, että tulee hyvä olo. Mietiskely ja rauhoittuminen ovat tärkeä osa uutta liikunnallista elämäntapaa. Nautin siitä, että nyt uskallan olla hiljaa ja uskallan mietiskellä eikä ole koko ajan hirveä kiire. Sellainenkin pitää opetella. Enää ei tarvitse tehdä yli. On hienoa osata pysähtyä ja ajatella vain, että tämä hetki, tämä päivä on tärkeä. Tuntuu, että on etuoikeutettu, kun on tässä iässä näin hyvässä kunnossa ja siitä terveydestä haluaa pitää huolta. Jos ei ollenkaan pääsisi liikkumaan olisi varmasti kärttyinen ja levoton. Liikunta auttaa siinä rauhoittumisessa. Vieläkin tekee mieli kokeilla uusia lajeja. SUP-lautailu näyttää mukavalta. Jos laittaisi pelastusliivit niin ehkä ensi kesänä.