Kaijan tarina

-Helsingin Olympialaiset oli ihan eri maailma

Kaijan klassinen voimisteluharrastus Jyväskylän Työväen Naisvoimistelijoissa alkoi hänen ollessaan 16-vuotias. Samassa työpaikassa ollut rouva houkutteli hänet mukaan. Voimistelijoiden ohjaajana toimi Elli Särkkä, joka oli taitava ohjelmien suunnittelija. Hän sovitti liikkeet klassiseen musiikkiin, rokkia tai jatsia ei kuultu. Voimistelussa ei kilpailtu, mutta joukosta valikoitiin valiovoimistelijoita - erillisiä pienryhmiä, jotka kävivät eri tilaisuuksissa esiintymässä. Harjoituksia oli kerran tai kaksi viikossa. Mukana oleva säestäjä soitti pianoa. Elävän musiikin tahtiin oli mukavampi voimistella kuin tamburiinin. Kaija kertoo jalankin nousevan ihan eri tavalla. ”Kun tietää kappaleen, niin oppii ohjelman.”

Voimistelijat koostuivat eri ikäisistä naisista, alaikärajaa ei ollut ja vanhin voimistelija oli Kaijaa 20-vuotta vanhempi. Puvut ommeltiin itse tai ompelutettiin. Meikkiä ei juuri käytetty. Alkuun Kaijalla oli pitkä tukka aina leteillä, sittemmin letit sai leikata pois.

Kaijan voimistelujoukkue osallistui erilaisiin tapahtumiin. Kun vuonna 1952 Helsingin olympialaisten avajaisiin oli kutsuttu voimistelijoita ympäri Suomea eri yhdistyksistä, Kaijan joukkue oli mukana. ”Se oli ihan erilainen maailma täällä Helsingissä, erilaisia ihmisiä ja kieliä.” Kaikille oli suunniteltu sama ryhmäohjelma, jota joukkueet olivat omilla paikkakunnillaan harjoitelleet. Sitten Helsingissä ohjelmaa harjoiteltiin yhdessä. ”Siellä oli koko stadionin pallokenttä täynnä. Jokaisella sellaiset laput, missä on oma paikka ja siinä piti pysyä. Paikkamerkin kohdalla oli pakko olla tai rivit menivät sekaisin. Se oli kivaa ja helppoa.”

Voimistelujoukkue teki myös ulkomaanmatkoja, pääosin Pohjoismaissa ja Virossa. Kaija muutti Helsinkiin 21-vuotiaana, tapasi puolisonsa ja perusti perheen. Lasten vartuttua Kaija kävi jumpassa viikoittain. Liikkumisen halu säilyi. ”Kyllä se silloin tällöin pulpahtaa, liikkuminen on kivaa. ”Olen vähän sellainen laiskamato, et takapuoli painaa tuoliin. Siinä on oma nautinto, etenkin jos musiikin mukana saa mennä.” Liikunnan ilo on säilynyt, suora ja ylväs ryhti näkyvät Kaijan olemuksessa edelleen.